sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Lapsuuteni peili

Pakkaspäivän puuhaa.
Tähän työhön oli ihana upota.
Kaikilla kiiltokuvilla ja esineillä on oma paikkansa.
Merkitys avautuu vain itselleni.
Siitä myös peilin nimi.

5 kommenttia:

Hipsu kirjoitti...

Onpa hauska peili :)

PaaPii kirjoitti...

Ai että miten herkullinen! Ihana!

Nonna kirjoitti...

En ole ihan vähään aikaan käynyt. Oletpa taas ehtinyt tehdä kaikkea kivaa. Kiva idea tuossa peilissä. Voisi vaikka kokeilla isoimman lapsen kanssa.

Mukavaa uutta vuotta!

Elina kirjoitti...

Jotain siitä avautuu myös meille mulle, joilla oli lapsena joulukalenteri, josta tuli noita muovisia pikkuhahmoja ja meille, jotka keräilimme kiiltokuvia.. Merkitykset tietenkin ovat sitten eri, kun kokemus on ollut eri noihin esineisiin liittyen. Mutta siinähän taiteen vaikuttavuus juuri piilee: toisen kokemukseen voi heijastaa omia kokemuksia. Mulle tulee hirmuisesti muistoja tuota lähempää katsellessani.

Jokke kirjoitti...

Iik, haluan kanssa jotain tämmöistä! Eiköhän roipetta löydy laareista. Kiitos kivasta blogista, ensi kertaa täällä.